Hitaat kengät – Slow shoes

Ostin talvikengät, joissa on pitkä nyöritys. Niiden pukeminen ja riisuminen kestää kauan. Kengät liittyvät siirtymiseen ja siirtymät ovat ihmiselle haaste. Pienten lasten käyttäytymisestä sen huomaa parhaiten: Harva lapsi lähtee päiväkotiin, tai päiväkodista, suitsait-sukkelaan. Lapsiperheen koko elämä tuntuu toisinaan tapahtuvan eteisessä. Ulkomaanelämä on paljolti siirtymien manageerausta: Kodista ja koulusta toiseen, lomalta sukulaisten parista takaisin expat-kuplaan, edellisen kotimaan juuri sisäistetyistä tavoista uuden kotimaan arkeen ja tempoon. Ainaista … Continue reading Hitaat kengät – Slow shoes

Suojaan sinua

Minä suojaan sinua koko sydämeni voimalla vartaloni varjolla sieluni sanoin ja käsieni teoin, suojaan sinua. Että saisit vielä lentää lintujen kanssa, tanssia prinsessojen piirissä, pysyä yksisarvisten matkassa, taikametsässä, säilyttää silmiesi kirkkauden ja poskesi silon niin pitkään kuin vain on mahdollista jotta sinulla olisi sitten mistä ammentaa, paljon paljon myöhemmin kun tarvitaan, minne palata, mielesi sopukkaan, muistisi tunteeseen, sydämesi kotiin. Suojaan sinua. I will shelter you … Continue reading Suojaan sinua

Huolet ovat portteina käyttökelpoisia

Koska olen ihminen ja äiti, saan itseni kiinni joskus huolestumisesta. “Entä jos kuopus jää yksin vaille ystäviä uudessa koulussa?” “Entä jos sairastun vakavasti?” “Mitä jos tyttäreni jää auton alle pyöräillessään?” Aika turhaa hommaa tällainen pyörittely. Etukäteen murehtimalla ei tee oikein mitään muuta kuin nykyhetkestään kurjan. Mutta eivät huolet ihan turhia ole, vaikka murehtiminen onkin. Ajattelen huolien ja murheiden kuten myös unelmien ja haaveiden, olevan portteja … Continue reading Huolet ovat portteina käyttökelpoisia

Lapsilleni – To my short ones

Koetan vastata kysymyksiinne ja ihmetellä asioita yhdessä; Ohjata, näyttää valoa suuntaan, josta voisi olla apua. Yritän olla esimerkkinä, näyttää aikuisen mallia ja antaa avaimia itsetuntemukseen. Ehkä opitte jotakin. Mutta tepä vasta olette opettaneetkin minulle: Enemmän kuin ikinä pystyin ennen syntymäänne kuvittelemaan. Olette opettaneet kuinka elämänkokoisen vastuun kanssa eletään päivittäin riittämättömänä – ja että se riittää. Olette esitelleet minulle väsymyksen, jollaista en tiennyt olevan olemassakaan, ja … Continue reading Lapsilleni – To my short ones

Grown-ups master things but kids master life

My daughter pondered why grown-ups are to be listened and obeyed. We had a discussion about how grown-ups know what is safe, but do not always know everything. She softly laughed at my thought how kids are smarter than grown-ups in some things. I really appreciated her laughter. We tall-grown people are somewhat invincible in the eyes of a child: We help in homework, finish … Continue reading Grown-ups master things but kids master life

Elämää kahvittelemassa

On some mornings, when the big sister has left for school very early, we make a detour from our route to daycare, just me and the little one. She usually wishes to have a breakfast treat on a shabby gas station nearby, where policemen spend their coffee breaks. Originally she was drawn there by a decadent cupcake, but nowadays it is mostly left uneaten. We … Continue reading Elämää kahvittelemassa

Childhood stories last a lifetime

“Äiti kerro vielä se tarina kun minä synnyin ja huusin kamalasti! Kerro sekin kuinka minä pienenä harjoittelin kuperkeikkaa! Muistatko äiti kuinka me tehtiin lumilyhtyjä maalla ja Famo veti minua rattikelkassa? Kerro se kun sinä kävit pienenä kerhossa! Kerro kuinka pääsit liian pienenä maailmanpyörään Linnanmäellä!” Lastemme lempitarinat liittyvät tällä hetkellä heidän omaan vauva-aikaansa ja meidän vanhempien lapsuustarinoihin. Heistä on jännittävää ajatella että vanhemmat ja isovanhemmatkin ovat … Continue reading Childhood stories last a lifetime

From the CEO of Mommy Ltd. / Oy Mutsi Ab

Olen palaamassa kevyesti työelämään muutaman vuoden muuttokotiäitiyden jälkeen ja työllistän itseni nyt markkinointikonsulttina arkeni “ylimääräisinä tunteina”. Hyvin monipuolisia töitähän olen tehnyt kotivuosinanikin mutta töiksi niitä ei kai silti lasketa. Kotiäitiyttä tai -isyyttä ei kai lasketa työksi siksi, ettei se tuota välitöntä fyrkkaa eikä työn tuloksia voi mitata. Kehityskeskustelut ovat hyvin harvinaisia eikä pikkujouluissakaan ole pomoa jolle voisi pikkukekkulissa käydä “antamassa vähän palautetta”. On hyvin vaikea … Continue reading From the CEO of Mommy Ltd. / Oy Mutsi Ab

Some everyday conversations in our family

“You can have the rest of my cinnamon bun.” “But I don’t want it. It has your Germany!” (germ-in-it) * “Your sister can be the aunt (täti in Finnish) for your dolls.” “No she cannot, she’s a girl.” “Aunts (tädit) are girls.” “Our daddy is not a girl! Dads are not girls.” * “Mom, do you remember how to get there?” “Hmm, yes. First we … Continue reading Some everyday conversations in our family

Life is a succession of lessons that need to be lived to be understood

Aikuisuus on ovela rooli: Se hiipii hitaasti lähietäisyydelle ja hyökkää sitten yhtäkkiä kimppuun. Eräänä aamuna peilistä katsookin aikuinen, sellainen täti-ihminen, vaikka kuinka pukeutuisi trendikkäästi tai laittaisi tukkansa ojoon vielä ilman mummopapiljotteja. Tulee tilanteita, jolloin huomaat toisten kuuntelevan sinua siksi, että näytät jo sellaiselta joka tietää. Jonka pitäisi tietää. Yhtäkkiä oletkin niiden puolella pöytää, joiden neuvoissa odotetaan olevan sisältöä. Joiden odotetaan hallitsevan, hillitsevän, käyttäytyvän ja palkitsevan. … Continue reading Life is a succession of lessons that need to be lived to be understood