Rose – Ruusu

Elämä on kuin ruusuun tarttuminen. Sormi osuu joskus piikkiin ja kirpaisee. Jos keskittyy vain siihen miltä sormessa tuntuu ei huomaa kukan kaunista väriä, muotoa ja tuoksua. Jos kipua pelästyy niin, ettei koskaan enää uskalla tarttuakaan ruusuun jää kaikki kaunis ikuisesti löytämättä. Life is like holding a rose. Sometimes your finger touches a thorn and it stings. If you concentrate only on how your finger feels, … Continue reading Rose – Ruusu

Elokuun aarre – August treasure

Loppukesää kohden kesä täyttyy ja täydentyy kesäasioista, paikoista, tapahtumista, tunnelmista. Kesällä lapset ja ihmiset kasvavat, puristamatta ja suorittamatta, ja hedelmät ovat poimittavissa syksyllä. Muistojen arkistot ovat selailtavissa. Elokuuhun päästessä kesä on muuttunut vaaleasta ja haaleasta syvemmän punaisiin sävyihin, lämpöön ja samettiin, seesteisempään pehmeyteen. Kesän kypsyminen syksyksi on huippukohta ja kaiken täyttymys. Tässä se on edessäni: Arkeni, elämäni, kaikki mitä arvostan, mutten ymmärtäisi niin arvostaa ilman … Continue reading Elokuun aarre – August treasure

Want, greed, imagination and gratefulness

Kaikenlainen kehitys vaatii tahtoa ja haluamista. Kun jotain haluaa kovasti, onnistuu ehkä tekemään työtä haluamansa asian eteen ja löytämään reitin sinne. Jos ei halua mitään tai ei tiedä mitä haluaa, on epätodennäköisempää että saavuttaakaan mitään. Haluamiseen tarvitaan mielikuvitusta, joka mahdollistaa unelmat ja haaveilun. Mielikuvitus on myös kaiken moraalin perusta, sillä jos ei kykene kuvittelemaan tekojensa seurauksia, voi mennä lopputuloksessa pahasti pieleen. Mutta jossakin kohtaa haluaminen … Continue reading Want, greed, imagination and gratefulness

Ylpeästi idealisti

Kun olin nuori, olin idealisti. Olinpa varmasti vähän naiivikin, sillä minulla oli turvallinen ympäristö saada olla sellainen. Nyt olen iältäni aikuinen ja olen ylpeästi idealisti. Olen oppinut että naiivi taitaa olla sana, jota toivonsa menettäneet ihmiset käyttävät heistä, jotka eivät suostu kyynistymään. On taisteltava ettei menetä toivoa. Välillä kiivaammin ja välillä rennommin. Ettei sitten joskus tarvitsisi katua elämätöntä elämää – tai elämäänsä, joka menikin toisten … Continue reading Ylpeästi idealisti

Life begins at forty

Saan luultavimmin kiittää tietä edeltäni tasoittanutta isosiskoani siitä, ettei minulla ollut voimakasta murrosikää. Nauran usein, että koen siksi varmaankin tämän nelikymppisyyden niin vahvasti. Neljänkympin ikä on jonkinmoinen arvojen inventaario. Se on kuin verkko, johon ihminen lävähtää hetkeksi räpistelemään kun ei enää pysty eikä halua olla muuta kuin oikeasti on. Ruuhkavuosiin osuu lasten kasvaessa kipeä tietoisuus siitä, kuinka omat valinnat ja rakkauden esimerkki tulevat vaikuttamaan jälkipolvien … Continue reading Life begins at forty

Knowledge vs. wisdom

Knowledge you get from books. Wisdom is something you acquire with experience, if you are to acquire that in the first place, from all the sore choices you’ve made. Wisdom is about using the information not to make the same mistakes again. But you have to keep on choosing, and you will make wrong choices again. But to live, is to trust that there will … Continue reading Knowledge vs. wisdom

Merkityksestä – About meaning

Se taitaa kuitenkin olla niin, että elämä kysyy ihmiseltä, ei ihminen elämältä. Olisiko niin, että ihmisen elämän tarkoitus on vastata; Löytää toiminnallaan vastaukset elämän heittämiin kysymyksiin? Ja tulla omaksi itsekseen: Paiskata kättä todellisen minänsä kanssa ja katsoa rehellisesti silmästä silmään, jotta jälkipolvillakin olisi mahdollisuus. Niin, ja onhan elämän kai tarkoitus kuluttaa meitä ihmisiä ihan yhtä lailla kun me kulutamme elämää. In the end, it might … Continue reading Merkityksestä – About meaning

We learn only through experience

Minusta on mielenkiintoista vanheta ja kerätä elämää taskuihini. Tunnistan kyllä myös hienoisen pelon, joka aikuisuuteen liittyy ja jota vastaan moni keski-ikäistyvä taistelee: Elämän rajallisuuden tajuamisen. Mutta hienoa vanhenemisesta tekee se, että ymmärtää taskuihin jo kertyneen oppeja. Ja erityisesti se, että alkaa käsittää, ettei elämässä opetteleminen ja oppiminen ikinä lopu – eikä sen vuoksi elämässä mikään todella ole iän eikä ajan rajoittamaa. Me emme opi emmekä … Continue reading We learn only through experience

Tämä nelikymppisyys – This freaking, blessed age of 40-something

Ei ole mitään oikeaa tapaa elää. On vain luotettava omaan tunteeseen siitä että tekee parhaansa, itselleen ja muille. On uskottava itseensä ja pysyttävä rohkeana omien arvojen kanssa, toimittava horjumatta yksinäisen epäröinninkin hetkellä, mutta muistettava ettei oman mielen jokaiseen sepustukseen tarvitse uskoa. On huolehdittava, mutta opittava olemaan huolestumatta, turhaan kuormittumatta. On sallittava kantojen joskus heilahtaa kattoon ja miksattava värikäs cocktail, jotta muistaa kuinka elämästä saa vieläkin … Continue reading Tämä nelikymppisyys – This freaking, blessed age of 40-something

Do more of what you love – ja myös sitä mistä et pidä

Do what you love. Tätäkin elämänohjetta kaihdan – enkä kuitenkaan. Sillä eihän siitä mitään tule jos kaikki tekevät vain sitä mistä tykkäävät. Vastuutkin on hoidettava ja tylsät rutiinit suoritettava. Ja sitä paitsi epämukavuusalueella oppii. Vahvimmat onnistumisentunteeni olen saanut silloin, kun olen lopulta aikani viivyteltyä, kaikkia omia selityksiäni uhmaten tarttunut ja tehnyt sen asian, jota en ole halunnut tehdä. Ohje on kuitenkin myös käyttökelpoinen, sillä joskus … Continue reading Do more of what you love – ja myös sitä mistä et pidä