Blogging is a good tool for expat spouses #blogisitarina

Tarinani alku on perinteinen: Kun muutimme vuonna 2012 Helsingistä Kentuckyyn, päätin kirjoittaa perheemme kuulumisia blogiin pitääkseni yhteyttä kotimaahan ja kirjatakseni seikkailumme muistiin. Kentuckyn komennus ei sitten palauttanutkaan meitä Suomeen vaan sinkosi vauhtiin expat-radalle. Kun kesällä 2014 muutimme Hollantiin, tunsin olevani ensimmäisen komennuksen sopivasti jo tiristämä ja suljin Kentucky Fried Mom -blogini avatakseni Sannan kuplan.

Bloggaaminen on opettanut minulle kuinka jostakin kulmasta epävarmana kurkkaaminen saattaa johtaa johonkin joka tuottaakin paljon iloa. Tärkeintä on uskaltaa aloittaa. Ensin hirvitti painaa publish-nappia ja joskus kyllä hirvittää vieläkin. Omien raapustuksien julkaiseminen pitää nöyränä mutta opettaa myös pois turhasta täydellisyyden tavoittelusta.

Kuplan sisäinen ohjenuora

Sannan kupla venyy ja paukkuu Sannan ajatusten mukaan, kuten blogeilla on tapana. Minulla on kuitenkin alusta lähtien ollut kaksi periaatetta:

  1. Positiivisen kautta

Blogilla on aina suurin vaikutus kirjoittajaansa jo sen vuoksi, että tekstin kirjoittamiseen menee moninkertaisesti lukemista pidempi aika. Minä jäsennän kirjoittamalla ajatuksiani ja haravoin mieltäni. Mieli on voimakas väline ja mieluiten käytän sitä vahvistamaan asioiden positiivisia puolia, joita aidosti uskon jokaisessa tilanteessa olevan.

Blogista tekee blogin kuitenkin lukijat (kaikki ihania, kiitos!), joten mietin tietysti kirjoittaessani myös sinua. Haluan jättää päivääsi mieluummin positiivisen lämpimän fiiliksen – ja mieluiten vaikka jonkin vinkin tai oivalluksenkin, kuin kasan murheita.

2. Hyvää suomea

Koska en itse jaksa lukea blogeja, jotka ovat huonoa kieltä, yritän myös itse panostaa hyvään tekstiin. Englannin laadusta en mene täyteen takuuseen.

 

Expat-elämä on tunteita

Vaikka expat-elämä on suurelta osin ihan samanlaista elämää kuin mikä tahansa muukin elämä, se on muuttoineen ajoittain tunnepuoleltaan aika intensiivistä. Tämä johtuu siitä, ettei ympäristö ole tukemassa identiteettiäsi eikä fyysinen turvaverkosto arkeasi. Mieli ei voi uudessa paikassa pitkään aikaan mennä mihinkään lepäämään, kun reittejä eikä edes kauppalistan ostoksia löydä automaattiohjauksella. Aivot ovat kovilla ja on ponnisteltava pysyäkseen avoimena. Expatin tunne-elämän huippukohdat ovat tosi huipulla, mutta vastaavasti matalikot ovat matalammalla kuin kotimaassa. Keskiarvo kai on sama.

Omien tuntemusten kirjaaminen on hyödyllistä ja kirjoittaminen onkin ollut minun selviytymiskeinoni sekä iloni tunteiden virrassa pikkutytöstä lähtien. Olen lisäksi kiinnostunut siitä kuinka elämän käyttöliittymä nimeltä ihminen toimii ja siksikin kirjoitan paljon tunteista.

 

Ajattelen, siis olen

Kansainvälisten muuttojen yhteydessä tulee joskus tunne että häviää näkymättömiin. Toisessa maassa olet aina vähän ulkopuolinen eikä sitä kolmatta kulttuuria, josta paljon puhun, ole fyysisesti olemassa vaikka se henkisesti vahva paikka onkin. Synnyinmaan ystävien elämä tuntuu menneen menojaan, jo aikaeronkin vuoksi edellisen maanosan ystäviin on haasteellista pitää yhteyttä ja sopeutumisen prosessi vie aikaa kaikelta yhteydenpidolta. Uusista tuttavuuksista ei ole vielä ystävyyksiksi vähään aikaan. Välitilassa voi tuntua kadonneensa vähän itseltäänkin.

Tästä syystä blogista on tullut minulle tärkeämpi kuin ikinä olisin kuvitellut. Ajattelen, siis olen. Kun joku vielä lukee ajatuksiani, saan olemassaololleni vahvistuksen. Sillä tavalla blogini alkuperäinen tarkoitus yhteydenpitovälineenä maailmaan pitää edelleen kutinsa.
Kiitos sinulle joka luet. Olet tärkeämpi kuin uskot.

Tästä postista voit lukea mitä opin jo edellisen blogini aikana.
Tämä kirjoitus on minulle kaikkein henkilökohtaisin ja julkaisemistani itselleni tärkein.

Kiitos tästä kivasta haasteesta blogiystäväni Edustusrouva Kata ja Chez Hélèna. Haastan edelleen blogit Our Osaka Blog sekä wanderlustmanaged.

 

The beginning of my story is the usual: When we moved from Helsinki, Finland, to Louisville KY, I decided to write about our life to keep in contact with friends and family in Europe. I also wanted to save our American years in writing. Our Kentucky years did not return us back to Finland but hurled us to the expat orbit. As we then moved to The Netherlands in 2014, I felt fried enough to close down my Kentucky Fried Mom blog and opened Sannan kupla (Sanna’s bubble).

Blogging has taught me how starting something new can lead to a great amount of joy. Starting is important, even when fumbling. At first I was terrified to click “publish” and still am, sometimes. Publishing your own scribbles keeps you humble but also teaches to lose unnecessary perfectionism.

 

My own guideline

Sannan kupla stretches and flexes along with Sanna’s thoughts, as blogs tend to do. I have, however, had two principles from the very start:

  1. Always try to see the positive

Blogs always affect their writer the most, as more time is spent writing the texts than reading them. I structure my thoughts through writing. The mind is a powerful tool and I rather choose to use it to strengthen positive sides of things, which I genuinely think every situation possesses.

However, a blog cannot be a blog without readers (you are all wonderful, thank you!), so of course I think of you as I write. I would rather like to leave you with a positive warm feeling – and ideally a tip or an inspiration too, than a pile of heartaches.

  1. Good language

As I personally do not like to read blogs that are poorly written, I try my best to write quality Finnish. I cannot guarantee the quality of English as I am not native but I greatly appreciate to have so many English speaking readers.

 

Expat-life is emotional

Even if expat-life is grossly similar as any life, the feelings all the moves cause are sometimes a little overwhelming and intensive. It is due to the surroundings not backing up your identity and the lack of security network of people. It takes time before the mind can rest anywhere in a new place as nothing can be done “on an autopilot”, not even groceries. Brains are overloaded and it can be a struggle to stay open-minded. I have experienced that the highs of expat-life are higher but the lows are also lower than in the life of those who never left their home country. I guess the average is about the same.

Writing down your own feelings is useful and writing has been one of my means of survival in the stream of emotions since I was a young girl. On top of that, I am very much interested in how this user interface of life, called human, works, and therefore the subjects that I write about often include feelings.

 

I think, therefore I am

International moves can occasionally make you feel invisible. You are always a little exterior in a country that has not raised you and the third culture that I often speak about does not physically exist even if it mentally strongly does. Your friends’ lives in your origin country have continued without you and it is not the easiest to keep in contact with the friends in the previous continent because of time difference alone. Settling in takes a lot of time and effort and your new acquaintances are not yet on the level of trusted friendships. You might even feel you’ve lost yourself in all this limbo.

For this reason, my blog has become much more important to me than I would have ever imagined. I think, therefore I am. And when somebody actually reads my thoughts, my existence is confirmed.
In that way my blog’s original idea of keeping in contact with the world is still valid. Thank YOU there, for reading. You are of much more importance than you believe.

You can read what I had already learned about blogging during my first blog from here.
This post is the most personal and has the most importance for myself.

Thank you for this nice challenge my blogging friends Kata and Chez Hélèna. I further challenge Our Osaka Blog and wanderlustmanaged.

2 thoughts on “Blogging is a good tool for expat spouses #blogisitarina

  1. Tämä oli tosi mielenkiintoinen teksti. Löysin tästä paljon yhtymäkohtia omiin ajatuksiini ja blogiini.

    Tärkein kirjoituksesi kosketti minua ihan kyyneliin asti; en ollut sitä ennen lukenut. Osaat hirveän hyvin kuvailla tunteita ja tunnelmia niin, että ne tulevat lukijalle käsinkosketeltavan tosiksi.

    On ihanaa, että kirjoitat tätä blogia ja että tänne aikoinaan tieni löysin!

    1. Kiitos Kata ja kiitos vielä kerran haasteesta mukaan. Kiva että vielä löytyi tekstejä joita et ollut lukenutkaan!

Comments are closed.