Arki, kello 7.36

Unenpöppöräinen keittiökattaus kolmelle. Aamuradion hiljainen mumina ja kahvin tuoksu ympäröi pienen kodin hyvin levänneen tunnelman.

Lettipäinen syö toista kiiretöntä kulhollista murojaan Olivia-possulle hymyillen. Toinen keskittyneenä viimeistelee kotitehtäviään lyijykynä suussaan.

Kaikki on tässä, kahdessa neliömetrissä.

Kun katsoo kauempaa, kuin naapurin ikkunasta, havaitsee kuka istahtaa hetkeksi kevyesti neljännelle tuolille ennen lähdön eteishässäkkää: Onni.


Kitchen table for three. Quiet mumble of morning radio and the scent of fresh coffee hovering around the well-rested tiny home.

The pig-tailed girl enjoying her second bowl of cereals, smiling, while the other one is quietly finishing her home work; focused, with a pencil in her mouth.

Everything is here, within twenty square feet.

If you look from a far, from the neighbor’s window, you can easily see who sits down on the fourth chair; lightly just for a passing moment, before the going-out-the-door hassle: Happiness.

6 thoughts on “Arki, kello 7.36

  1. <3 Onni löytyy ihan tavallisesta arjesta. Muistin sen taas itsekin ihan yhtäkkiä yksi ilta oikein kirkkaasti juuri kun olin pesemässä pienimmäisen jalkoja hiekkapölystä.

    1. Ajattele, niinpä! Elämä voi suureksi osaksi olla ihan tavallista, vähän mitäänsanomatonta virtaa mutta pienissä hetkissä on joskus suurtakin suurempi ilo ja eheyden tunne. En tiedä onko sellainen tavoitettavissakaan yhtään enempää tai onko se tarkoituskaan. Ehkä on vain osattava pysähtyä niihin hetkiin ja otettava niiden voima päivään?

Comments are closed.