Waiting and anticipating

Quiet side street on a grey afternoon. Not much else to look at than raindrops patterning puddles. Eleven minutes before the tram arrives. Should I wait? Maybe I’ll walk. Wonder how far I’d make it in eleven minutes?

A human is not made for waiting. It is hard to just stand and wait, do nothing, be here. In today’s world, where efficiency is a value and everybody has an entertainment center in his pocket, it is even harder. It is challenging, because you might hear your own feelings and get in touch with yourself. The brain might cool off.

Waiting is challenging when there is nothing you can do to help the awaited thing to happen.

On the other hand, we are on our happiest when looking forward to something, anticipating. The best thing about childhood Christmases was the preparations, the anticipation and excitement, even if I only figured that out later in life.

When you have something to look forward, life seems enjoyable. It feels like being able to see the tram tracks of your life and where they lead. For a moment it seems like you could master the stream of life.


Hiljaisen sivukadun ratikkapysäkki ja harmaa iltapäivä. Ei juuri muuta katseltavaa kuin sadepisarat, jotka kuvioivat lätäköiden pinnat eläviksi. Yksitoista minuuttia ratikan saapumiseen, seisoo näyttötaululla.

Jos lähtisi kävelemään. Vai odottaisiko. Kuinkahan pitkälle ehtisi? Matka ei ole niin pitkä.

Ihmistä ei ole tehty odottamaan. On vaikeaa seisoa hetki vain odottamassa tekemättä mitään, olla tässä. Nykyaikana, jolloin tehokkuus on arvo ja taskuissamme on jatkuva viihdekeskus ja tietokirjasto, se on vielä haasteellisempaa. Se on vaikeaa, sillä silloin saattaa kuulla omat ajatuksensa, saattaa saada kiinni siitä miltä oikeasti tuntuu. Aivot saattavat rauhoittua.

Odottaminen on vaikeaa silloin, kun odotettavien tapahtumien kulkuun tai aikatauluun ei voi itse vaikuttaa.

Toisaalta, jotakin odottaessaan ihminen on onnellisimmillaan. Lapsuuden jouluissa parasta oli jouluvalmistelut ja joulunodotus, vaikkei sitä silloin vielä ymmärtänyt.

Elämä tuntuu onnelliselta silloin kun on jotakin mitä odottaa. Silloin tuntuu kuin hetken näkisi elämänsä ratikkakiskot edessään, kuin hallitsisi sen virtaa muka tietäen mihin se johtaa.