We are the world

Olen asunut Suomen lisäksi Yhdysvalloissa ja Hollannissa, tehnyt kesätöitä Kanadassa ja opiskellut Saksassa. Olen käynyt turistina useissa maanosissa, nähnyt Egyptissä kuninkaiden laakson muinaiset haudat ja temppelialueet, Bangkokin suuren makaavan Buddha-patsaan, Rooman Colosseumin, Pariisin museot ja riemukaaren, Välimeren saaret, Norjan vuonot ja Kalifornian merenrantatien sekä Alpit, Kalliovuoret ja Lapin tunturit. Hong Kongin ja Lontoon markkinat, Valkoisen Talon, maailman korkeimman rakennuksen Dubaissa, Ground Zeron Manhattanilla ja Amerikan raharikkaiden lomapaikat Cape Codissa. Olen ehtinyt nähdä Berliinin muurin ennen sen murtumista, Hollywoodin, Pietarin loistokkaat palatsit, Karibianmeren saaret ja Meksikon rannan, Etelä-Afrikan slummit ja Cape Pointin jossa kaksi valtamerta kohtaa. Olen tavannut Viipurin kylmien katujen lapset ja lastenkodin lämpimän henkilökunnan, Mikki Hiiren Disneyworldissa, surffarit Havaijin ja Mauritiuksen rannoilla ja uhkapelurit sekä hillityssä Monte Carlossa että hilpeän hullussa Las Vegasissa.

Luonnon maisemat ovat olleet henkeäsalpaavia ja nähtävyydet huikeita mutta arvokkainta ja selkeintä mitä maailmalta on jäänyt käteen ovat ystävät ja kohtaamiset: Ihmiset.

Paikoista tekee mielenkiintoisia itse elämä ja ihminen: Monumentit, kohtaamistilat, palvontapaikat ja asumukset, siis oman lajini elämänmeno, historia ja kehitys. Sijainnit ovatkin lopulta toissijaisia, ne antavat vain hieman erilaiset olosuhteet elämälle.

Pyrimme lomamatkoilla pois hetkeksi omasta arjestamme, ikään kuin haluaisimme lomaa omasta elämästämme, itsestämme. Menemme katsomaan erilaisuutta toiseen säähän, maistamaan uusia makuja, toimimaan toisin – kunnes palaamme turvallisesti tunneliimme.

Toisessa kulttuurissa asumisen myötä silmiä avaavinta on minulle kuitenkin ollut nähdä samankaltaisuudet. Kuinka kaikkialla maailmassa ihminen selviytyy ja suojelee elämää. Kuinka ihan kaikkialla ihminen on luontoon verraten yhtä pieni. Kuinka kaikki ovat jonkun tyttäriä tai poikia tavoista ja kielistä riippumatta. Kuinka elämän syvempiin kysymyksiin kaivataan vastauksia yhtä lailla kaikkialla. Kuinka ihminen etsii merkitystä, taistelee hyvän ja pahan tasapainon kanssa ja kuinka kuolema on kaikille samanlainen mysteeri. Kuinka lapsi kaipaa syliä ja vanhemmat voimaa ja rohkaisua. Kuinka kaikkialla ympäri maailmaa ihmiset haluavat kuulua ryhmään, tulla ymmärretyiksi, kuulluiksi, nähdyiksi ja onnellisiksi.

Maailma ei ole kimppu paikkoja, kaupunkeja ja maita, vaan maailma olemme me ihmiset. Siksi pelottavinta mitä tiedän, on se, että ihminen kääntyisi pelossaan ihmisyyttä ja luontoa vastaan, pelkäisi kohtaamista, erilaisuutta, outoa ja tuntematonta itsessään ja muissa niin paljon ettei uskaltaisi katsoa silmiin; Kääntäisi päänsä pois, eikä auttaisi tarvitsevaa vastaantulijaa. Mikä muu se sellainen on, kuin maailmanloppu?

Siksi, mene maailmalle, matkusta, muuta! Mene katsomaan samankaltaisuutta – tuntemaan itseäsi, ihminen.


On top of my home country Finland, I have lived in the United States and Netherlands, had a summer job in Canada and studied in Germany. I have visited many continents, seen the valley of the Kings in Egypt, The Great resting Buddha in Bangkok, Colosseum in Rome, the triumphal arch and Eiffel tower in Paris, the islands of the Mediterranean, the fjords of Norway and Pacific Highway in California, the Alps, Rocky mountains and fells in Lapland. Markets of Hong Kong and London, The White House, world’s tallest building in the Arab Emirates, the Ground Zero on Manhattan and the Cape Cod. I have seen the Berlin wall before it broke, Hollywood, the glamorous palaces in St. Petersburg, Caribian islands and the beaches of Mexico, slums of South Africa and Cape point where two oceans collide. I have met the abandoned children of the cold wintry streets of Vyborg and the warm personnel of the orphanage, mickey Mouse in Disneyworld, the surfers of Hawaii and Mauritius, also the gamblers in subdued Monte Carlo and crazy Las Vegas.

I have found some nature’s landscapes absolutely breathtaking and sights thumping but the most valuable and clear what I have gained from the world is friends and encounters: People.

It is the people and life that make places interesting: Monuments, places where people meet, worship places and houses; in other words the life history and evolving of my own species. Locations are secondary in the end. They just give a little different circumstance to everyday life.

We take a holiday trip to get away from our own lives for a little while, almost like we would like to escape ourselves a bit. We go see difference in another weather, taste new tastes, act a little different – until we soon return back to our own safe tunnel.

Seeing the similarities has however, been the most eye opening to me. How everywhere around the globe human survives, makes it work and shelters life. How a human being is as small everywhere compared to nature. How everybody is somebody’s daughter or son regardless of languages or habits. How the deepest questions are sought for answers everywhere. How a human seeks for meaning and struggles with the balance of good and bad, yin and yang, and how death is the same kind of mystery everywhere. How a child craves for lap and parents strength and encouragement. How everybody everywhere wants to be part of a group, be understood, heard, seen and happy.

The world is not a bundle of places, cities and countries. The world is us, people. That is why the scariest thing I can think of is that a human would in his fear turn his back on humanity and nature. That he would dread encounter, difference and the subconscious in himself and others so much that he would not dare to look in the eye anymore. That he would turn his head and not help the ones in need. What is that if not the end of the world?

Therefore, go see the world, travel, move! Go see the similarities, go get to know yourself, human.

10 thoughts on “We are the world

  1. Näinhän se on. Elämme kummallisia aikoja. Viime aikaisia tapahtumia seuratessa on käynyt mielessä ovatko nämä ihmiset ikinä matkustaneet muualle kuin Tallinan risteilylle. Itsekin maahanmuuttajana olen saanut kokea epäluuloa, se on onneksi ollut pientä. Voin vain kuvitella millaista monen elämä tällä hetkellä on, elää ei toivottuna.

    1. Se on totta että usein paljon matkustaneet ihmiset ovat suvaitsevaisempia ja avoimempia, vaikka ei kai sekään ihan kaikkien ihmisten maailmaankuvaan vaikuta. Ihminen on kokemustensa summa ja pystyy katsomaan asioita vain omien kokemustensa läpi. Kai se on sellaista sydämen sivistystä, jos pystyy näkemään laajemmalle kuin mihin oma kokemus pohjaa.

  2. Ihan totta, matkustamisesta ei samalla tavalla saisi irti eikä se varmasti samalla tavalla vaikuttaisi ihmiseen ilman ihmisiä ja kohtaamisia. Niistä se oppiminenkin tapahtuu. On niin hyvä kokea, miten samanlaisia pohjimmiltaan kaikki on paikasta riippumatta.

  3. Viisaita sanoja Sanna! Meitä ihmisiä tosiaan yhdistää huomattavasti enemmän kuin mitä meitä erottaa, ja sen huomaa hyvinkin nopeasti kun viettää vähän enemmän aikaa eri puolilla maailmaa.

    1. Kiitos Kata kommentista. Kiva jos oot huomannut saman, sinä kun olet asunut niin paljon eksoottisemmissakin paikoissa kuin minä.

  4. Larry and I lost our 20 year old grandson to suicide three weeks ago. That has put us in a tailspin. Somehow your piece tonight hit home. People are everything, but how does a child get to a place where he feels like totally giving up. You live life so fully and make the best of any situation. From where does that strength come, Sanna. I feel that life can be lived to the fullest right in one place too. Each person you meet can be adventure and new learning. I will always have his memory in my heart. For now just waiting for the tears to come less often. I admire you so much and hope to see you again some day. ❤️

    1. Dear Sharyn, I am so deeply sorry for your loss, that is impossible for human mind to understand. I hope you and Larry find peace of mind sometime soon, when it is time. I find that tears are a good thing. They have a healing effect even if they appear on those moments when your heart is breaking.
      You and Larry are such wonderful souls and you indeed go to “my most valued treasures of world travels”. Sending lots of love your way.

Comments are closed.