Knowing another language is not enough. You have to have something to say too.

Leikkipuistoissa, joissa edelleen tyttärieni kanssa silloin tällöin kolmistamme seikkailemme, minut valtaa joskus muisto Kentuckysta. Sen tuntee varsinkin silloin, kun kuulen jonkun vanhemman puhuvan lapselleen sellaista vierasta kieltä, jota minä en ymmärrä. Minä olin se erikoinen äiti Kentuckyssa, jossa ei oltu totuttu kuin englannin kieleen ja korkeintaan satunnaiseen espanjaan sen lisäksi. Suomi oli yhteinen salakielemme, jonka suojissa saimme olla kuin kuplassa, jos tahdoimme. Muistan vieläkin hyvin … Continue reading Knowing another language is not enough. You have to have something to say too.

Jaksaa vai viitsiä?

Näillä on tärkeä ero. Ihminen jaksaa kyllä enemmän kuin luulee mutta omasta jaksamisesta on toki opittava kuunnellen pitämään huolta. On levättävä ja lepuutettava aivoja sekä kehoa säännöllisesti. Mutta kun jotain ei tee tai johonkin ei tartu, on kysyttävä itseltään, onko kyse siitä ettei jaksa vai siitä ettei viitsi. Elämä jää elämättä jos ei viitsi. Todellinen aito tyytyväisyys ja hyvä olo kun tulee siitä, että itse … Continue reading Jaksaa vai viitsiä?

Ylpeästi idealisti

Kun olin nuori, olin idealisti. Olinpa varmasti vähän naiivikin, sillä minulla oli turvallinen ympäristö saada olla sellainen. Nyt olen iältäni aikuinen ja olen ylpeästi idealisti. Olen oppinut että naiivi taitaa olla sana, jota toivonsa menettäneet ihmiset käyttävät heistä, jotka eivät suostu kyynistymään. On taisteltava ettei menetä toivoa. Välillä kiivaammin ja välillä rennommin. Ettei sitten joskus tarvitsisi katua elämätöntä elämää – tai elämäänsä, joka menikin toisten … Continue reading Ylpeästi idealisti

Understanding is not always necessary, just wanting to understand

Yksi antoisimmista asioista, jonka ulkomailla asuminen antaa, on suhtautuminen erilaisuuteen. Kun on itse erilainen, se outoa kieltä puhuva ihminen, joka tulee kaukaa kummasta pohjoisesta maasta, näkee erilaisuuden toiselta puolelta. Oma tapa ei ollutkaan maailmanstandardi, vaan vain oman pienen kansan keskuudessa sanattomasti sovittu juttu, kuten vaikka suomalainen sääntöorientoituneisuus tai kellontarkkuus. Samaan aikaan näkee myös sen, mikä meissä kaikissa ihmisissä on samaa: Tunteet, ilot, pelot ja kaikki … Continue reading Understanding is not always necessary, just wanting to understand

Elämän kompassi: Tunteet

En missään olosuhteissa valitsisi elämää ilman tunteita. Noita hirveän karmeita ja suloisen syleileviä, mutta aina tosia. Aikuisena alkaa osata ottaa tunteetkin onneksi jollain tavalla jo asiapohjalta: Ottaa kämmenelleen, käännellä ja päästää sitten menemään. Pelon tunnistan jo aika hyvin. Se hiipii silloin kun on väsynyt ja yrittää kuiskutella korvaan juttujaan. Usein ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin mennä nukkumaan saadakseen äänen hiljenemään. Länsimainen ihminen kun ei … Continue reading Elämän kompassi: Tunteet

We cannot really fool each other: I can see you are human too

Juttelin aikaa sitten viisaan nuoren miehen kanssa, joka sanoi ettei halua esitellä tähtihetkiään sosiaalisessa mediassa, koska toisten huippujuttuja on todella kurja lukea silloin kun oma tähtihetki tuntuu olevan täysin saavuttamattomissa. Jäin miettimään pitkään tätä hyvin myötätuntoista ajatusta. Minusta on hieman huolestuttavaa että kehitymme yhä paremmiksi antamaan itsestämme sellaisen kuvan, jonka ajattelemme toisten haluavan nähdä. On toki terveellistä että hienot hetket ikuistetaan, niihin keskitytään ja ne painetaan … Continue reading We cannot really fool each other: I can see you are human too

Life begins at forty

Saan luultavimmin kiittää tietä edeltäni tasoittanutta isosiskoani siitä, ettei minulla ollut voimakasta murrosikää. Nauran usein, että koen siksi varmaankin tämän nelikymppisyyden niin vahvasti. Neljänkympin ikä on jonkinmoinen arvojen inventaario. Se on kuin verkko, johon ihminen lävähtää hetkeksi räpistelemään kun ei enää pysty eikä halua olla muuta kuin oikeasti on. Ruuhkavuosiin osuu lasten kasvaessa kipeä tietoisuus siitä, kuinka omat valinnat ja rakkauden esimerkki tulevat vaikuttamaan jälkipolvien … Continue reading Life begins at forty

Rauha nimeltä Rauha – Lady of peace and gratitude

Istuimme tovin katsellen lintuja ja tuulta. Hänen tarkkaavaisen lempeät kahvinruskeat helmisilmänsä hymyilivät tuikkien silmäkulmien poimuttuneen ihon syvyyksistä. Hän oli enemmän hiljaa kuin äänessä, mutta silti oli helppo saada kiinni siitä millainen hän oli. Nuo silmät olivat paljon nähneet. Hän kertoi haudanneensa ensimmäisen miehensä kaksikymppisenä ja yhden lapsistaan sen jälkeen, asuneensa kolmella mantereella ja katsoneensa syöpää silmästä silmään, kahdesti. Hän kertoi lemmikkikarhunpennusta ja kauppa-autosta, kesän voimistelutyttöjen … Continue reading Rauha nimeltä Rauha – Lady of peace and gratitude

Haja-ajatuksia – Leftover thoughts

Usko aina itseesi. Kaikkea mitä mielesi puhuu, ei kannata uskoa, mutta tunteesi ovat aina totta ja osoittavat oikeaan suuntaan. Elää kuin viimeistä päivää ja elää kuin jokainen päivä olisi viimeinen. Siinä on vissi ero. Viehättävin ihminen on sellainen, joka ei tiedä sitä itse. Kaikki me haluamme vain tuntea olomme hyväksi. Mutta itsetunto rakentuu siitä, että tekee toisille hyvää, ei siitä että hakee sitä itselleen. Always … Continue reading Haja-ajatuksia – Leftover thoughts

What makes mediocre excellent?

Ystävien kesken on yhteisymmärrys ja halu ymmärtää toista. Vaikka toinen sanoisikin jotakin vaikeasti ymmärrettävää tai jotakin, jota ei ole helppoa kuulla, ystävien välillä on luja tahto ajatella että toinen tarkoittaa hyvää. Vaikka kaikkea ei sanottaisi, ystävät tahtovat ymmärtää myös rivien välit parhain päin. Luottamuksen vuoksi ystävien kesken on helppo olla puhua, eikä tarvitse osata sen kummemmin viestiä. Luottamus ottaa aikaa muodostuakseen, eikä ystävyys ole kaikkialla … Continue reading What makes mediocre excellent?