Left over thoughts, part 2

Ihmisen erottaa eläimestä se, että ihmisellä on omatunto ja mielipiteitä. Eläimet eivät tarvitse omatuntoa, koska luonnossa ei ole oikeaa ja väärää. Luonto vain on. Kunpa vain ihminenkin ymmärtäisi että kahdesta erilaisesta mielipiteestä toinen ei ole oikein ja toinen väärin. * Paras tapa parantaa maailmaa, on yrittää kaikin keinoin antaa lapsille lapsuus: Olla Aikuinen, joka ei heitä omia haasteitaan lastensa kannettaviksi. Niin että heilläkin olisi vuorollaan … Continue reading Left over thoughts, part 2

You don’t know about your strength before you use it

Kun olin muuttamassa ensimmäiselle ulkomaankomennukselle kotiäidiksi Kentuckyyn, moni kommentoi ettei hänestä olisi siihen. Nämä rehelliset kommentit jäivät mieleeni kääntyilemään. Viisauttahan se on, tuntea itsensä niin, että tietää mihin itsellä riittää paukkuja. Ehkä kaikista ei olekaan ulkomaille muuttajiksi, eikä tarvitsekaan. Kommentit jäivät mieleeni varmaankin siksi, että mietin silloin itsekin onko minusta siihen. En ole koskaan ajatellut olevani riskinottaja, mutta ehkä kysymys olikin riskinottokyvystä? Tai ehkä on … Continue reading You don’t know about your strength before you use it

One for all expat moms – Eläköön expat-äidit!

Selailimme lasten kanssa kuvia Amerikan ajastamme viitisen vuotta sitten. “Olinko mä noin pieni, enkö osannut vielä edes seisoa ilman tukea!?” “Muistan mun Big Bird -asun ekana Halloweenina ja meidän lemonade standit?” “Mä muistan ton puiston, Waterfront parkin ja Texas Roadhousen jossa söin aina uuniperunaa ja maapähkinöitä!” “Drew ja Mason oli ekat kaverit!” Olipa kiva muistella kaikkia iloisia kokemuksiamme. Itse näin tietysti myös kuvien taakse, järjestelyihin … Continue reading One for all expat moms – Eläköön expat-äidit!

Rose – Ruusu

Elämä on kuin ruusuun tarttuminen. Sormi osuu joskus piikkiin ja kirpaisee. Jos keskittyy vain siihen miltä sormessa tuntuu ei huomaa kukan kaunista väriä, muotoa ja tuoksua. Jos kipua pelästyy niin, ettei koskaan enää uskalla tarttuakaan ruusuun jää kaikki kaunis ikuisesti löytämättä. Life is like holding a rose. Sometimes your finger touches a thorn and it stings. If you concentrate only on how your finger feels, … Continue reading Rose – Ruusu

Elokuun aarre – August treasure

Loppukesää kohden kesä täyttyy ja täydentyy kesäasioista, paikoista, tapahtumista, tunnelmista. Kesällä lapset ja ihmiset kasvavat, puristamatta ja suorittamatta, ja hedelmät ovat poimittavissa syksyllä. Muistojen arkistot ovat selailtavissa. Elokuuhun päästessä kesä on muuttunut vaaleasta ja haaleasta syvemmän punaisiin sävyihin, lämpöön ja samettiin, seesteisempään pehmeyteen. Kesän kypsyminen syksyksi on huippukohta ja kaiken täyttymys. Tässä se on edessäni: Arkeni, elämäni, kaikki mitä arvostan, mutten ymmärtäisi niin arvostaa ilman … Continue reading Elokuun aarre – August treasure

Want, greed, imagination and gratefulness

Kaikenlainen kehitys vaatii tahtoa ja haluamista. Kun jotain haluaa kovasti, onnistuu ehkä tekemään työtä haluamansa asian eteen ja löytämään reitin sinne. Jos ei halua mitään tai ei tiedä mitä haluaa, on epätodennäköisempää että saavuttaakaan mitään. Haluamiseen tarvitaan mielikuvitusta, joka mahdollistaa unelmat ja haaveilun. Mielikuvitus on myös kaiken moraalin perusta, sillä jos ei kykene kuvittelemaan tekojensa seurauksia, voi mennä lopputuloksessa pahasti pieleen. Mutta jossakin kohtaa haluaminen … Continue reading Want, greed, imagination and gratefulness

Knowing another language is not enough. You have to have something to say too.

Leikkipuistoissa, joissa edelleen tyttärieni kanssa silloin tällöin kolmistamme seikkailemme, minut valtaa joskus muisto Kentuckysta. Sen tuntee varsinkin silloin, kun kuulen jonkun vanhemman puhuvan lapselleen sellaista vierasta kieltä, jota minä en ymmärrä. Minä olin se erikoinen äiti Kentuckyssa, jossa ei oltu totuttu kuin englannin kieleen ja korkeintaan satunnaiseen espanjaan sen lisäksi. Suomi oli yhteinen salakielemme, jonka suojissa saimme olla kuin kuplassa, jos tahdoimme. Muistan vieläkin hyvin … Continue reading Knowing another language is not enough. You have to have something to say too.

Jaksaa vai viitsiä?

Näillä on tärkeä ero. Ihminen jaksaa kyllä enemmän kuin luulee mutta omasta jaksamisesta on toki opittava kuunnellen pitämään huolta. On levättävä ja lepuutettava aivoja sekä kehoa säännöllisesti. Mutta kun jotain ei tee tai johonkin ei tartu, on kysyttävä itseltään, onko kyse siitä ettei jaksa vai siitä ettei viitsi. Elämä jää elämättä jos ei viitsi. Todellinen aito tyytyväisyys ja hyvä olo kun tulee siitä, että itse … Continue reading Jaksaa vai viitsiä?

Ylpeästi idealisti

Kun olin nuori, olin idealisti. Olinpa varmasti vähän naiivikin, sillä minulla oli turvallinen ympäristö saada olla sellainen. Nyt olen iältäni aikuinen ja olen ylpeästi idealisti. Olen oppinut että naiivi taitaa olla sana, jota toivonsa menettäneet ihmiset käyttävät heistä, jotka eivät suostu kyynistymään. On taisteltava ettei menetä toivoa. Välillä kiivaammin ja välillä rennommin. Ettei sitten joskus tarvitsisi katua elämätöntä elämää – tai elämäänsä, joka menikin toisten … Continue reading Ylpeästi idealisti

Understanding is not always necessary, just wanting to understand

Yksi antoisimmista asioista, jonka ulkomailla asuminen antaa, on suhtautuminen erilaisuuteen. Kun on itse erilainen, se outoa kieltä puhuva ihminen, joka tulee kaukaa kummasta pohjoisesta maasta, näkee erilaisuuden toiselta puolelta. Oma tapa ei ollutkaan maailmanstandardi, vaan vain oman pienen kansan keskuudessa sanattomasti sovittu juttu, kuten vaikka suomalainen sääntöorientoituneisuus tai kellontarkkuus. Samaan aikaan näkee myös sen, mikä meissä kaikissa ihmisissä on samaa: Tunteet, ilot, pelot ja kaikki … Continue reading Understanding is not always necessary, just wanting to understand