Luopumisesta – ei luovuttamisesta

Keski-ikä, mihin sen nyt nykyaikana lasketaankaan ajoittuvan, on vedenjakaja sen suhteen, että elämässä alkaa ilmetä enemmän menetyksiä. Vanhemmat ikääntyvät, ystäväpiirissä alkaa ilmetä terveysongelmia ja kuolemaakin, tapahtuu eroja ja työpaikan tai toimeentulon epäreilujakin menetyksiä. Lapset kasvavat ja etääntyvät hiljalleen vanhempien helmoista. Olen huomannut tunnistavani pikkuhiljaa ihmiset, jotka ovat menettäneet – tai varsinkin ihmiset, jotka eivät vielä ole kokeneet suuria menetyksiä. (Olin itsekin pitkään, ehkä liiankin pitkään, … Continue reading Luopumisesta – ei luovuttamisesta

Maybe the world is raising the needed from our kids

Nykylapsuuden erottaa omastani ainakin valintojen määrä. Vaikka itse elin monilta osin kovin yltäkylläisen (tai ainakin niukkuudesta kauempana olevan) lapsuuden, on silti vaikea hypätä lasteni kenkiin, joille on keksittävä yhä luovempia tai kovempia keinoja saadakseen heidät esimerkiksi syömään “tätä mitä nyt tänään on”. Heidän maailmansa kun on erilainen: He tietävät että kaikessa on vaihtoehtoja tarjolla. Tai – heidän on vaikea ymmärtää ettei jossain asiassa niin olisi. … Continue reading Maybe the world is raising the needed from our kids

Hajatuksia, osa sataviissataa

– Kaikkein arvokkaimmat asiat elämässä ovat sellaisia, joita ei voi laittaa “kerralla kuntoon”. Kunto, terveys, parisuhde ja lastenkasvatus, esimerkiksi, vaativat säännöllistä toimintaa koko ajan. Pienillä teoilla ja tottumuksilla, joka päivä, saadaan aikaan ajan myötä suuri onni. – – Aivot eivät ota vastaan tietoa, jolle ei ole jo jonkinlaista pohjaa. Toisin sanoen, ymmärrämme vain asioita, joista tiedämme jo jotakin. – – Simppeliys on ajattelutyön merkki. Mitä … Continue reading Hajatuksia, osa sataviissataa

Vanhemmuus on rohkea, sitkeä teko

Kun esikoiseni synnyttyä totuttelin äidin rooliin puuhakkaasti sen ajan uusin välinein ja suuntauksin, isäni totesi minulle: “Sitten kun olet sisäistänyt että kyseessä ei ole projekti, vaan jatkuva prosessi, olet pitkällä”. Terveisiä vaan isälleni tuonpuoleiseen, tässä sitä nyt ollaan. Kun lapset ovat alakouluikäisiä, sitä on (jo!) tottunut olemaan äiti. Arjessa on kuitenkin edelleen hetkiä, jolloin tulen miettineeksi että mihin ihmeeseen oikein ryhdyinkään kun tähän maailmaan lapsia … Continue reading Vanhemmuus on rohkea, sitkeä teko

Ajanhallinnasta energian johtamiseen

Takavuosina puhuttiin paljon ajanhallinnasta. Markkinoille tuli kalentereita ja ajanhallintajärjestelmiä ja -tekniikoita. Minäkin ostin kiireahdistuksessani oikein ajanhallintaoppaan (2003), jota en näköjään sen kummemmin ole edes avannut. Ostin muuten myös Bodil Jönssonin “Tio tankar om tid” -kirjan, joka on ikuinen ja aina ajankohtainen ajatus. Hassu tuo ajanhallinta-termi sinänsä, sillä aikaahan ei kukaan voi hallita -minuutit kulkevat ihmisestä riippumatta samaan tahtiin koko ajan. Omaa toimintaansa ja tehtäviä voi … Continue reading Ajanhallinnasta energian johtamiseen

From easy to impossible

Helppoja asioita Jättää sanomatta Takertua tuttuun Näyttää kiireiseltä ja vedota kiireeseen Tuhlata rahaa Huomata muiden virheet Vaikeampia asioita Nähdä asiat toisen näkövinkkelistä Olla levollinen ja luoda rauhaa Säästää Jättää arvostelematta ja toimia itse toisin Vaikeimpia asioita Olla vastaanottavainen sille, mitä ei halua kuulla Nähdä oma toiminta muiden silmin Pysyä myötätuntoisena pahan kohdatessa Mahdottomia asioita Muuttaa toista ihmistä Selvitä elämästä kolhuitta Easy things Stay mute on … Continue reading From easy to impossible

Minkä ihmeen avulla aikuiset vielä jaksaa?

Kuusitoistavuotiaana kirjoitin päiväkirjaani: “Joskus sitä ihmettelee että miten ne isot ihmiset, paikalleen jääneet viisaammat vanhemmat jaksaa. Miten ne jaksaa päivästä toiseen kun niillä ei ole mitä odottaa? Tässä pienen ja ison ihmisen välivaiheilla vielä iloitsee pienistä asioista ja odottaa aina jotain: Juhlia, viikonloppua, iltapäivää, yötä, kesää… ja tulevaisuutta, että mitä se tuo. Mikä susta oikein tulee, millainen oikein lopulta ootkaan, kenen kanssa perustat perheen jne… … Continue reading Minkä ihmeen avulla aikuiset vielä jaksaa?

Haja-ajatuksia, osa tieskuinkamones

Surullista on kohdata aikuinen ihminen, jonka silmissä huutaa elämätön elämä. Vielä surullisempaa on kohdata sellainen, joka ei uskalla vanheta; joka tekee kaikkensa että kaikki ulkoinen pysyisi ja hehkuisi; keskittyy puitteisiin. Sellainen jättää sisäisen hehkun syttymättä, ihminen jää ontoksi kuoreksi. ** Kuluttavinta on epätietoisuus. Kun päätös on tehty ja tiedossa, minkälainen tahansa, vapautuu tila keskittyä siihen suhtautumiseen sekä toimintaan. ** Et ole aina vahva, mutta voit … Continue reading Haja-ajatuksia, osa tieskuinkamones

Toiveet ovat toteutuvaa tyyppiä

Lumen sadellessa kauniisti lyhtypylvään lampun valossa, luistelimme tutulla jääkentällä kahden. Hiljaisen kaupungin iltaan kuului välillä muksahdus ja sitten iloinen huudahdus: Kaikki hyvin äiti! Mietin, kuinka etuoikeutettu olenkaan kun saan elää maassa jossa on vuodenajat, kaupungissa, jossa luistinrata ja kaikki muukin löytyy kulman takaa. Minulla on terveet lapset, lämmin koti, työpaikka ja hyviä ihmisiä ympärillä. Mitä muuta voisi edes toivoa? Miten ihmeessä elämä ikinä voisi olla … Continue reading Toiveet ovat toteutuvaa tyyppiä

Tässä

Ei ole mitään oikeampaa hetkeä, parempaa aikaa, tai selkeämpää tilannetta. Ei sitä tule. On vain tämä, mikä on tässä nyt. Sano! Tartu kiinni. Anna mennä. Ota. Älä piiloudu. Älä vaikene. Elä nyt! ____________________________________________________________________________ There is not moment that would be more perfect. No better time, no clearer situation. There is only this, what is now. Say it! Seize. Let go. Take. Give. Do not hide. … Continue reading Tässä