About the importance of failing – Epäonnistumisen tärkeydestä

Kaadu, kaadu hyvä ihminen! Nouse ylös ja kompastu taas. Vedä laastaria polviin ja kellahda uudelleen, komeammin, näyttävämmin ja suuremman naurusi kera. Ota kaikki irti ja kaadu, kunnes opit sen mikä opittava on. Elämä on eteenpäin, kaikki kasvattaa. Omista ylpeydellä kaikki arpesi! Kaadu, sillä kaatua ei voi ilman että nousee ylös, joka kerta. Go ahead and fall my friend! Crash and wipe out! Get up and … Continue reading About the importance of failing – Epäonnistumisen tärkeydestä

Pelkäämme vahvuuttamme enemmän kuin heikkouttamme

Meille suomalaisille on luontaista olla korostamatta itseämme, seisoa mieluummin seinäkukkasena tai hiljaisesti toimia taustalla, kuin tuoda itseämme ja vahvuuttamme esiin. Ehkä se on kansallinen erityispiirteemme, sillä pienenä kansana se on ollut myös selviytymiskeinomme: Lay low, älä tee itsestäsi numeroa. Älä pullistele ja alleviivaa vahvuuttasi, vaikka tiedät olevasi sisukas, sillä vieruskaverit ovat isoja. Ettei kukaan vaan tuntisi itseään ahdistetuksi tai kateelliseksi – sillä ahdistettu kansa, kuten … Continue reading Pelkäämme vahvuuttamme enemmän kuin heikkouttamme

Arki, kello 7.36

Unenpöppöräinen keittiökattaus kolmelle. Aamuradion hiljainen mumina ja kahvin tuoksu ympäröi pienen kodin hyvin levänneen tunnelman. Lettipäinen syö toista kiiretöntä kulhollista murojaan Olivia-possulle hymyillen. Toinen keskittyneenä viimeistelee kotitehtäviään lyijykynä suussaan. Kaikki on tässä, kahdessa neliömetrissä. Kun katsoo kauempaa, kuin naapurin ikkunasta, havaitsee kuka istahtaa hetkeksi kevyesti neljännelle tuolille ennen lähdön eteishässäkkää: Onni. Kitchen table for three. Quiet mumble of morning radio and the scent of fresh … Continue reading Arki, kello 7.36

Tämä nelikymppisyys – This freaking, blessed age of 40-something

Ei ole mitään oikeaa tapaa elää. On vain luotettava omaan tunteeseen siitä että tekee parhaansa, itselleen ja muille. On uskottava itseensä ja pysyttävä rohkeana omien arvojen kanssa, toimittava horjumatta yksinäisen epäröinninkin hetkellä, mutta muistettava ettei oman mielen jokaiseen sepustukseen tarvitse uskoa. On huolehdittava, mutta opittava olemaan huolestumatta, turhaan kuormittumatta. On sallittava kantojen joskus heilahtaa kattoon ja miksattava värikäs cocktail, jotta muistaa kuinka elämästä saa vieläkin … Continue reading Tämä nelikymppisyys – This freaking, blessed age of 40-something

Transitions are challenging

Kun syksy vaihtuu talveksi, talvi kevääksi, pimeys valoksi, valo pimeydeksi. Kun lapset aloittavat koulun tai kun he lähtevät kotoa. Kun muuttaa maasta tai kodista toiseen. Kun jotain syntyy tai jotain kuolee. Siirtymävaiheet ovat haasteellisia. On luotava rakenteet ja käytännöt uudelleen, löydettävä hyvät puolet uudesta ja päästettävä irti jostakin vanhasta jotta uudelle on tilaa tulla. Vaikka uusi vaihe olisi odotettukin, niin kuin vaikka ihana valoisa kevät … Continue reading Transitions are challenging

A regular guest

On helppoa olla rohkea silloin kun muuta vaihtoehtoa ei ole, kun tuntuu ettei ole menetettävää Mutta kun jotain on ehtinyt rakentua tulee myös pelko kuin haistaen saaliinsa. Se tulee silloin kun olet juuri laskenut onnesi aiheet, ollut omimmillasi, käynyt läpi kaikki mitä sinulla on Menettämisen pelko Eikä siihen auta muu kuin hetken eläminen, seuraavaan tekemiseen siirtyminen ja sitten seuraavaan, jotta taas huomaa ettemme me oikeasti voi menettää … Continue reading A regular guest

Do more of what you love – ja myös sitä mistä et pidä

Do what you love. Tätäkin elämänohjetta kaihdan – enkä kuitenkaan. Sillä eihän siitä mitään tule jos kaikki tekevät vain sitä mistä tykkäävät. Vastuutkin on hoidettava ja tylsät rutiinit suoritettava. Ja sitä paitsi epämukavuusalueella oppii. Vahvimmat onnistumisentunteeni olen saanut silloin, kun olen lopulta aikani viivyteltyä, kaikkia omia selityksiäni uhmaten tarttunut ja tehnyt sen asian, jota en ole halunnut tehdä. Ohje on kuitenkin myös käyttökelpoinen, sillä joskus … Continue reading Do more of what you love – ja myös sitä mistä et pidä

Rauha, Valo, Onni ja mä

Joskus yhtäkkiä tulee väristyksenä, kirkkaana välähdyksenä, kuin lämpimänä tuulahduksena jostakin sisältä, kiitollisuus siitä että saa olla turvassa että saa olla terve ja urheilla niin paljon kuin huvittaa ja kermavaahtona kaiken päällä, että saa ilmaista ja toteuttaa itseään. Niin, ja siitä että suvussamme periytyvät ihan muut asiat kuin selluliitti. Sometimes, all of a sudden, I feel a shrivering feeling appearing like a flash or a warm … Continue reading Rauha, Valo, Onni ja mä

Vuosi kotimaassa

Ulkomailta paluustani on kulunut nyt reilun vuoden verran. Usein tuntuu jo kovin kaukaiselta ajatus itsestäni Kentuckyn kostean kuumuuden keskellä oikeanlaista raejuustoa tai aitoa hiivaa metsästämässä, ruisleipää säästämässä, saunaa kaipaamassa ja ikävästä lasten kanssa puhumassa, Chevroletini etupenkkiin kotiutuneena. Yhtä kaukaiselta tuntuu lasteni kanssa se, että he olivat juuri jaloissani pyöriviä kattilankansilla leikkiviä konttaavia keittiöapulaisia. Ja samalla yhtä usein törmään tilanteeseen, jossa tunnen oloni joksikin muuksi kuin … Continue reading Vuosi kotimaassa

Grown-ups master things but kids master life

My daughter pondered why grown-ups are to be listened and obeyed. We had a discussion about how grown-ups know what is safe, but do not always know everything. She softly laughed at my thought how kids are smarter than grown-ups in some things. I really appreciated her laughter. We tall-grown people are somewhat invincible in the eyes of a child: We help in homework, finish … Continue reading Grown-ups master things but kids master life