Hitaat kengät – Slow shoes

Ostin talvikengät, joissa on pitkä nyöritys. Niiden pukeminen ja riisuminen kestää kauan. Kengät liittyvät siirtymiseen ja siirtymät ovat ihmiselle haaste. Pienten lasten käyttäytymisestä sen huomaa parhaiten: Harva lapsi lähtee päiväkotiin, tai päiväkodista, suitsait-sukkelaan. Lapsiperheen koko elämä tuntuu toisinaan tapahtuvan eteisessä. Ulkomaanelämä on paljolti siirtymien manageerausta: Kodista ja koulusta toiseen, lomalta sukulaisten parista takaisin expat-kuplaan, edellisen kotimaan juuri sisäistetyistä tavoista uuden kotimaan arkeen ja tempoon. Ainaista … Continue reading Hitaat kengät – Slow shoes

Elämä elää, ihminen toimii

Ja yhtäkkiä olet neljäkymmentä ja vastuussa kaikesta: Lapsistasi, ehkä myös ikääntyneistä vanhemmistasi, itsestäsi ja maailmanrauhasta, -taloudesta ja kehityssuunnasta. Neljäkymmentä, ja olet se jota katsotaan kun halutaan vastauksia. Aikuisuus ei ollutkaan vapautta vaan vastuuta. Ministerit, kirjailijat, ylilääkärit ja lentokapteenit ovat koulukavereitasi ja entisiä leikkikavereitasi, eivätkä he ihmisinä ole mihinkään muuttuneet, etkä sinäkään. Viimeistään nyt alkaa tajuta ettei ole olemassa mitään suurempaa ihmistahoa, parempaa tietoa, ylempää osaamista. … Continue reading Elämä elää, ihminen toimii

Tarkoitus ei koskaan pyhitä keinoja – End never justifies the means

Mieleni on taipuvainen kysymään miksi. Pohdin usein asioiden merkityksiä ja haluan tietää miksi jokin asia tapahtuu tai miksi se tehdään. Haluan tietää mitä elämä yrittää minulle opettaa. Vähintään yhtä tärkeä kysymys, ellei tärkeämpikin on kuitenkin ’miten’? Siitä saattaa joskus löytyä jopa vastaus kysymykseen miksi. Päämäärä ei usein ole merkityksellisin, vaan matka ja miten se tehdään: Kuinka asian aikaansaamiseksi toimitaan ihmisten kesken, minkälainen kierre tunteisiin jätetään. … Continue reading Tarkoitus ei koskaan pyhitä keinoja – End never justifies the means

Hissi on Suomen hilpein paikka

Kun pari vuotta sitten palasin Suomeen ja suomalaiselle kuntosalille, muistan ihmetelleeni kuinka kaikki toimivat kuin omassa kuplassaan, kuvitellen kuin muita ihmisiä ei olisikaan samassa tilassa. Nostelivat painoja ja puhisivat omassa maailmassaan ja tauoillakin uppoutuivat vain seiniin ja mietteisiinsä. Nyt en enää ihmettele, koska olen tottunut ja toki suomalainen itsekin. Mutta hymyilen kyllä vieläkin tuntemattomille ja saatan vaikka moikatakin ihmistä, jonka olen nähnyt samalla salilla ennenkin, … Continue reading Hissi on Suomen hilpein paikka

Isältä tyttärelle ja tyttäreltä tänään isälle

Kirjoitan kiitokseni tähän, kun en enää voi kiittää isääni tässä maailmassa. Te, jotka vielä voitte, muistakaa sanoa omat sananne omalle isällenne ääneen. Kiitos äiti, että valitsit isäkseni juuri isän. Olen niin paljosta kiitollinen. Olihan siinä varmasti tekemistä, ainoana miespuolisena taloudessa. Loistavaa huumoriasi ja urheilumiehen luotettavuuttasi tarvittiin. “Mittaa aina kaksi kertaa ennen kuin katkaiset” -neuvosi sopivuudesta väittelimme vuosia, etkä oikein aina ymmärtänyt teinitytön muotioikkuja. Vastasit aina … Continue reading Isältä tyttärelle ja tyttäreltä tänään isälle

Suojaan sinua

Minä suojaan sinua koko sydämeni voimalla vartaloni varjolla sieluni sanoin ja käsieni teoin, suojaan sinua. Että saisit vielä lentää lintujen kanssa, tanssia prinsessojen piirissä, pysyä yksisarvisten matkassa, taikametsässä, säilyttää silmiesi kirkkauden ja poskesi silon niin pitkään kuin vain on mahdollista jotta sinulla olisi sitten mistä ammentaa, paljon paljon myöhemmin kun tarvitaan, minne palata, mielesi sopukkaan, muistisi tunteeseen, sydämesi kotiin. Suojaan sinua. I will shelter you … Continue reading Suojaan sinua

Hyvä Suomi, suvaitsevaisuuden opinpolulla ollaan!

Sillä aikaa kun asuin nelisen vuotta poissa Suomesta, Suomi muuttui silminnähden monikulttuurisemmaksi. Kaikkialla kuulee erilaisia kieliä, tarjolla on monenlaisia makuja ja tapoja eikä ihmisten nimistä voi enää päätellä kansallisuutta tai ulkonäöstä sitä, mitä kieltä hänelle tulisi puhua. Tämän päivän Helsinki alkaa muistuttaa jo entistä kotikaupunkiani Amsterdamia, vaikka vielä toki ollaan aika kaukana tuon maailman kansainvälisimmän kaupungin ilmapiiristä. Amsterdamissa on asukkaita 177:stä maailman noin 195:stä kansallisuudesta. … Continue reading Hyvä Suomi, suvaitsevaisuuden opinpolulla ollaan!

Huolet ovat portteina käyttökelpoisia

Koska olen ihminen ja äiti, saan itseni kiinni joskus huolestumisesta. “Entä jos kuopus jää yksin vaille ystäviä uudessa koulussa?” “Entä jos sairastun vakavasti?” “Mitä jos tyttäreni jää auton alle pyöräillessään?” Aika turhaa hommaa tällainen pyörittely. Etukäteen murehtimalla ei tee oikein mitään muuta kuin nykyhetkestään kurjan. Mutta eivät huolet ihan turhia ole, vaikka murehtiminen onkin. Ajattelen huolien ja murheiden kuten myös unelmien ja haaveiden, olevan portteja … Continue reading Huolet ovat portteina käyttökelpoisia

Age measures years and nothing else

Lapsen silmin aikuiset ovat viisaita ja vahvoja. Aikuisilta voi pyytää apua asioihin, joita ei itse vielä hallitse: Avaamaan vaikeat lukot, selvittämään riidat ja selittämään matikantehtävät. Fiksu lapsi vetää nopeasti johtopäätöksen, että niillä, joilla on ikää enemmän on myös viisautta enemmän. Iän myötä sitä sitten vähän pettyy kun oivaltaa, että ikä itsessään on suuri huijaus. Vuodet eivät automaattisesti viisasta ihmistä. Ikä ei kerro viisaudesta, eikä oikeastaan … Continue reading Age measures years and nothing else

For good life, you need the entire rainbow

Hyvä elämä koostuu monipuolisuudesta. Jos aina on vain nautintoa, ei enää tunnista nautintoa. Jos aina on vain arkista puurtamista, sen yksinkertaista sujuvuutta ei enää arvosta. Nousuhumalassa on kivaa: Olo on vahva ja onnellinen. Mutta jos koko ajan hakee nousuhumalaa, elämä muuttuu harmaaksi naamaksi ja pahoinvoinniksi. Jos ei koskaan pyri nousuhumalaan, nahistuu suorittamiseen. Hyvään elämään tarvitaan kaikki värit: Tylsä arkisuus ja kepeäkenkäinen juhla, rutiinit ja yllätykset, … Continue reading For good life, you need the entire rainbow